Märkähuovutus

Aluksi muutamia kysymyksiä ja vastauksia huovutuksen perusperiaatteista:

1. Eri villat huopuvat eri tavoin. Mistä se johtuu?

Villakuitujen huopuminen perustuu niiden suomumaiseen rakenteeseen. Tämä suomumaisuus puuttuu esimerkiksi puuvillakuiduilta ja sen takia puuvilla ei sovi huovutukseen.

2. Mikä merkitys vedellä on huovutuksessa?

Vesi saa villakuitujen suomut aukeamaan, jolloin ne voivat takertua toisiinsa.

3. Mikä merkitys saippualla on?

Saippua mahdollistaa käsien paremman liikkumisen huovutettavalla pinnalla.

4. Mikä merkitys veden lämmöllä on?

Lämpö tehostaa huopumisprosessia.

5. Veden, saippuan ja lämmön lisäksi tarvitaan mekaanista muokkausta niin, että kuidut takertuvat toisiinsa. Millaisilla apukeinoilla/apuvälineillä voit tehostaa muokkausta?

Huovutusalustan kannattaa olla epätasainen. Tähän sopii hyvin esimerkiksi vanha matto auton jalkatilasta tai pala kuplamuovia. Tehostimme huopumisprosessia myös käyttämällä vanhaa verhoa apuna. Verho oli huovutusvaiheen aikana huovan ja käsieni välissä. Huovutusta voi tehostaa myös erilaisilla putken palasilla, joita käytetään kaulimen tapaan tehostamaan kuitujen takertumista toisiinsa.

Nyt kun huovutuksen idea on selvillä, niin voin esitellä vielä huovutuksen vaiheet ja lopuksi voit seurata Killen vartalon huovutusprosessia vaihe vaiheelta.

Huovutuksen vaiheet:

1. Villojen asettelu

2. Huovuttaminen

3. Vanuttaminen

4. Huuhtelu

5. Muotoilu ja sileyttäminen

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla yksittäinen ohut kerros villaa. Oikealla olen asetellut näitä ohuita kerroksia limittäin huovutusastiaani. Ensimmäinen vaihe siis suoritettu.

Nyt villat on asetettu kerroksittain tasaisesti ja huovutus voi alkaa! Tässä vaiheessa Killen oli aika siirtyä kuivempaan paikkaan odottelemaan vartalonsa valmistumista. Märkähuovutus on nimensä mukaisesti aika kosteaa puuhaa ja kissathan eivät tunnetusti pidä vedestä.

Vaihe 2 meneillään. Tässä olen aloittanut huovuttamisen. Alussa huopa vain kastellaan kauttaaltaan lämpimällä vedellä. Villa imee vettä yllättävän paljon ennen kuin alkaa tuntua märältä. Kuvassa näkyy huovutusprosessia tehostava kankaan pala.

Tässä kuvassa on meneillään vanuttamisvaihe, jossa työtä saa käsitellä jo kunnon ottein ja vaivata sitä kuin pullataikinaa tai vaikka puristella käsien välissä.

Tässä huopa on jo huuhdeltu. Huuhtelussa voi käyttää vuoron perään kuumaa ja kylmää vettä (tällöin työ kutistuu vielä jonkin verran) tai kädenlämpöistä vettä, jos ei halua työn enää pienentyvän. Työtä voi huuhtelun jälkeen muotoilla/venyttää käsin jonkin verran. Halutessaan huopalevy on mahdollista myös silittää silitysraudalla.

Lähikuva lopputuloksesta: ihan huovaltahan se näyttää!

Kille-kissan syntymä

Valmistimme apuopekäsinuket mallipainotteisen käsityön toimintamallin mukaan. Aihe ja tekniikka annettiin valmiina: meidän piti valmistaa luokkaan apuopeksi soveltuva käsinukke huovuttamalla pää neulahuovutuksella ja tekemällä vartalo märkähuovuttamalla. Hahmon ja sen roolin luokassa sai päättää itse.

Suunnitelma paperilla ja kuvaus apuopen roolista luokassa.

Tästä lähdettiin liikkeelle: pala vaahtomuovia.

Vaahtomuovista lähdettiin muotoilemaan haluamansa hahmon pään muotoa. Itse päädyin siis kissaan.

Muoto oli yllättävän vaikea saada kissamaiseksi ja välillä tuntui, että työni muistuttaa enemmän possua kuin kissaa.

Kun pään muoto oli valmis haettiin  kasa sopivan väristä villaa.

Sitten vaan huovutusneula käteen ja tikuttamaan villaa kiinni vaahtomuoviin.

 Kun koko pää on kauttaaltaan huovutettu, huovutetaan irrallisen alustan päällä kaikki irtonaiset osat kuten korvat ja nenä. Tämän jälkeen irto-osat kiinnitetään hahmon päähän neulalla huovuttamalla.

Tässä Kille on saanut korvat ja nenän.

Tässä paikalleen ovat löytäneet jo silmät ja osa viiksistä. Viikset laitoin paikalleen ihan vain pujottamalla neulan koko kuono-osan läpi ja jättämällä roikkuvat langat viiksiksi.

Tässä kuvassa Killen pää on valmis. Kuvassa näkyy hyvin myös ruskeat raidat, joita tein Killen poskiin kolme molemmille puolille.

Viimeisenä vielä kuva, jossa näkyy Killen mairea hymy.

Killen tarina jatkuu myöhemmin, seuraavalla kerralla kissa saa vartalon!

Matka alkaa: vierailu taidemuseolle

Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa biologian ja maantieteen opettajaksi ja sivuaineena opiskelen myös luokanopettajaksi. Tämä blogi toimii luokanopeopintoihin kuuluvan tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka- kurssin oppimispäiväkirjanani/portfoliona ja seuraa matkaani kurssin alusta loppuun asti. Blogiin kirjoitan saamiamme reflektointitehtäviä ja pohdiskelen omaa oppimistani ja kehitystäni kurssin aikana.

Kurssi aloitettiin ilmaisupainotteisella toimintamallilla ja vierailimme Joensuun taidemuseolla. En päässyt vierailulle oman ryhmäni kanssa, vaan olin korvaamassa harjoituskertaa toisessa ryhmässä. Yleensä ryhmävaihdokset ovat kurjia, mutta tällä kertaa kävi tuuri, sillä ainoastaa yksi ryhmä sai museossa opastetun kierroksen ja se sattui olemaan juuri se ryhmä, jossa minä olin vierailevana tähtenä. En ole mikää suuri museoiden tai taiteen ystävä, mutta tektsiilitaiteen näyttely, jota olimme katsomassa yllätti positiivisesti. Näyttelystä sai huomattavasti enemmän irti oppaan kanssa, koska hän kertoi joka teoksesta jotakin esimerkiksi työn tekotavasta tai taiteilijasta. En ole aiemmin edes ajatellut, että tekstiilitaidettakin on olemassa! Käsitöitä ehkä kuitenkin tehdään yleensä enemmän tarpeeseen kuin näytille laitettavaksi. Kokemus olikin avartava ja laajensi käsitystäni tekstiilityöstä oppiaineena. Tässä hieman kuvamaistiaisia töistä, jotka minua puhuttelivat näyttelyssä eniten:

Pudotuspeli

Tässä työssä on käytetty materiaalina taiteilijan vanhoja lakanoita.

Nämä villasukat on tehty pronssista, mutta muottina on käytetty ihan oikeita villasukkia, jotka tosin valmistusprosessissa ovat tuhoutuneet kokonaan.

Tämän työn valmistukseen on käytetty nahkaa.

Yksi vaikuttavimmista töistä koko näyttelyssä. Työssä on kuvattuna Suomen uhanalaisia kasvilajeja. Itse ihastuin tässä työssä aihepiirin lisäksi valon ja varjon leikittelyyn.

Tämän työn aiheena on slummi ja materiaali tähän työhän onkin kerätty slummeista eri puolilta maailmaa. Valot hökkeleiden sisällä symboloivat sitä, että kaiken kurjuuden keskelläkin on aina olemassa toivo paremmasta.

Saimme museovierailun päätteeksi myös ryhmän yhteisen tehtävän. Ideana on valmistaa yhteisöllinen käsityö ja menetelmänä on kirjonta. Työtä valmistetaan koko kurssin ajan. Mielestäni ilmaisupainotteista ja yhteisöllistä käsityötä tulisi sisältyä tekstiilityön opetukseen jokaisella luokka-asteella. Luokan yhteiset projektit ja vierailut nostattavat yhteishenkeä. Itselleni tuli mieleen, että luokan kanssa voisi järjestää myös oman tekstiilityön näyttelyn oppilaiden tekemistä töistä ja kutsua vieraiksi esimerkiksi vanhempia ja isovanhempia. Yhteisöllisessa toimintamallissa haasteena on oppilaiden erilaiset tiedot ja taidot eikä yhteisöllinen toimintamalli aina välttämättä tarjoa parasta mahdollisuutta eriyttämiseen. Tähänkin voi kuitenkin vaikuttaa työn aihetta valitessa. Meidän ryhmän yhteisöllisessä käsityössämme jokainen esimerkiksi valmistaa kirjontatyön osasen omien kykyjensä mukaan. Taitavammat voivat tehdä vähän haastavamman työn ja toisaalta ne, joilla taitoa ei ole yhtä paljon voivat tehdä hepomman työn.