Matka alkaa: vierailu taidemuseolle

Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa biologian ja maantieteen opettajaksi ja sivuaineena opiskelen myös luokanopettajaksi. Tämä blogi toimii luokanopeopintoihin kuuluvan tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka- kurssin oppimispäiväkirjanani/portfoliona ja seuraa matkaani kurssin alusta loppuun asti. Blogiin kirjoitan saamiamme reflektointitehtäviä ja pohdiskelen omaa oppimistani ja kehitystäni kurssin aikana.

Kurssi aloitettiin ilmaisupainotteisella toimintamallilla ja vierailimme Joensuun taidemuseolla. En päässyt vierailulle oman ryhmäni kanssa, vaan olin korvaamassa harjoituskertaa toisessa ryhmässä. Yleensä ryhmävaihdokset ovat kurjia, mutta tällä kertaa kävi tuuri, sillä ainoastaa yksi ryhmä sai museossa opastetun kierroksen ja se sattui olemaan juuri se ryhmä, jossa minä olin vierailevana tähtenä. En ole mikää suuri museoiden tai taiteen ystävä, mutta tektsiilitaiteen näyttely, jota olimme katsomassa yllätti positiivisesti. Näyttelystä sai huomattavasti enemmän irti oppaan kanssa, koska hän kertoi joka teoksesta jotakin esimerkiksi työn tekotavasta tai taiteilijasta. En ole aiemmin edes ajatellut, että tekstiilitaidettakin on olemassa! Käsitöitä ehkä kuitenkin tehdään yleensä enemmän tarpeeseen kuin näytille laitettavaksi. Kokemus olikin avartava ja laajensi käsitystäni tekstiilityöstä oppiaineena. Tässä hieman kuvamaistiaisia töistä, jotka minua puhuttelivat näyttelyssä eniten:

Pudotuspeli

Tässä työssä on käytetty materiaalina taiteilijan vanhoja lakanoita.

Nämä villasukat on tehty pronssista, mutta muottina on käytetty ihan oikeita villasukkia, jotka tosin valmistusprosessissa ovat tuhoutuneet kokonaan.

Tämän työn valmistukseen on käytetty nahkaa.

Yksi vaikuttavimmista töistä koko näyttelyssä. Työssä on kuvattuna Suomen uhanalaisia kasvilajeja. Itse ihastuin tässä työssä aihepiirin lisäksi valon ja varjon leikittelyyn.

Tämän työn aiheena on slummi ja materiaali tähän työhän onkin kerätty slummeista eri puolilta maailmaa. Valot hökkeleiden sisällä symboloivat sitä, että kaiken kurjuuden keskelläkin on aina olemassa toivo paremmasta.

Saimme museovierailun päätteeksi myös ryhmän yhteisen tehtävän. Ideana on valmistaa yhteisöllinen käsityö ja menetelmänä on kirjonta. Työtä valmistetaan koko kurssin ajan. Mielestäni ilmaisupainotteista ja yhteisöllistä käsityötä tulisi sisältyä tekstiilityön opetukseen jokaisella luokka-asteella. Luokan yhteiset projektit ja vierailut nostattavat yhteishenkeä. Itselleni tuli mieleen, että luokan kanssa voisi järjestää myös oman tekstiilityön näyttelyn oppilaiden tekemistä töistä ja kutsua vieraiksi esimerkiksi vanhempia ja isovanhempia. Yhteisöllisessa toimintamallissa haasteena on oppilaiden erilaiset tiedot ja taidot eikä yhteisöllinen toimintamalli aina välttämättä tarjoa parasta mahdollisuutta eriyttämiseen. Tähänkin voi kuitenkin vaikuttaa työn aihetta valitessa. Meidän ryhmän yhteisöllisessä käsityössämme jokainen esimerkiksi valmistaa kirjontatyön osasen omien kykyjensä mukaan. Taitavammat voivat tehdä vähän haastavamman työn ja toisaalta ne, joilla taitoa ei ole yhtä paljon voivat tehdä hepomman työn.