Kirjontatyö

Valmistimme kurssin aika ryhmän yhteisen kirjontatyön, jonka nimeksi annoimme "Minä ja me". Jokaisen tuli tehdä teokseen jonkinlainen pieni kirjontatyö, joka sai muuten olla vapaavalintainen, mutta sen oli sisällettävä ainakin yksi karkkipaperi. Omasta työstäni tuli hyvinkin yksinkertainen, mutta kun kaikkien työt yhdistettiin yhteiseksi teokseksi, niin tuli siitä todella upean näköinen ja tässä taas nähdään, että yhteistyö todellakin on voimaa! Suosittelen kaikille lämpimästi yhteisöllistä ja ilmaisupainotteista käsityötä. Se parantaa yhteishenkeä ja siinä saa olla juuri niin luova kuin itse haluaa.

Oman ryhmän opetustuokio

Meidän ryhmä sai opetustuokion aiheeksi kehyskudonnan. Opetustuokiomme päätimme laatia yhdestä kehyskudonnan osa-alueesta eli helmikudonnasta. Tuokion aluksi esittelimme kehyskudontaa ensin vähän yleisemmin ja sen jälkeen paneuduimme tarkemmin nimenomaan helmikudonnan historiaan intiaani-teeman kautta.

Tässä kuvassa on rannekoru, joka oli yksi niistä töistä,
joita opetuskerrallamme oli mahdollista valmistaa.

Tiivistän seuraavaksi opetustuokioon osallistuneilta opiskelijoilta sekä kurssin opettajalta saamaamme palautetta.

+ Tunnin aloitus (Helmikudonnan historia, intiaanit)

+ Selkeät ohjeet

+ Suunnittelman korostaminen ja sitä myötä suunnittelun oppiminen

+ Materiaalit, työvälineet ja menetelmät hyviä ja tarkoituksenmukaisia

+ Opetustuokion aikana saatu tuki ja kannustus

+ Opettajien hyvä tietämys aiheesta

+ Nettisivustojen esittely

+ Hyvä ajankäyttö

+ Yhteinen loppukeskustelu

+ Työnjako ryhmän kesken oli hyvä, kaikki pääsivät ääneen

- Lankojen pituudesta olisi voinut antaa tarkemmat ohjeet

- Muusta kehyskudonnasta ja erilaisista kehyksistä olisi voinut kertoa enemmänkin.

- Dokumenttikameran avulla demoamisen kanssa hieman ongelmia

- Oppilaita olisi voinut aktivoida enemmän mukaan tunnin alkuvaiheessa

- Oppilaiden omaa ongelmanratkaisua olisi voinut olla enemmän

- Pöytäryhmissä olisi voinut keskustella helmikudonnasta

Kokonaisuutena opetustuokiomme onnistui mielestäni hyvin ja myös saamamma palaute oli asiallista ja opettavaista.

Muiden ryhmien opetustuokiot

Solmut ja solmeilu

Tällä kerralla opettelimme tekemään munkinnyöriä ja ystävännauhaa sekä harjoittelimme kravattisolmuja. Kaikki harjoitukset olivat hauskoja ja sopisivat hyvin alakouluun.

Munkinnyöri

Ystävännauha

Punonta

Punontakerralla teimme sanomalehdestä hauskan punotun korin ja lisätyönä kokeilin myös rannekorun tekemistä.

Punottu kori

Rannekorun alku

Pirtanauhakudonta

Tällä kerralla kokeilimme pirtanauhakudontaa. Työ oli hauska, mutta ei sopisi ihan alakoulun alimmille luokille.

Pirtanauhakudontaa voi tehdä joko parin kanssa vastakkain
tai sitten yksin, jolloin työ pitää kiinnittää johonkin,
minun tapauksessani kangaspuihin.

Valmis pirtanauha

Tässä vielä lähikuva työstäni.

Koneompelu

Tehtävänantona meillä oli suunnitella kantaaottava kassi ja itse päätin ottaa osaa Kohtuus vaarassa-liikkeeseen valmistamalla kierrätysmateriaaleista kassin, jonka lahjoitan Kohtuus vaarassa-liikkeen myytäväksi.

Tässä kassini tekninen suunnitelma

Tässä kuva suunnittelemastani ompelujärjestyksestä.

Kankaanpainanta oli mielestäni helppoa ja hauskaa. Kangasta painaessa on järkevää valita painoväriksi joku sellainen väri, joka on tummempi kuin kangas, jolle painanta tehdään. Silloin kangas ei kuulla värin alta läpi. Joskus tottakai tällainen läpikuultavuus saattaa olla toivottukin efekti. Kangasta painaessa on muistettava suojata sekä työpiste että omat vaatteet. Kankaanpainantaa voi hyvin tehdä jo pientenkin oppilaiden kanssa, jolloin kangasta voi painaa vaikkapa perunaan tehdyllä muotilla.

Seuraavaksi kuvia omasta tuotesuunnitteluprojektistani:

Kassin ideointia ja palasten leikkaamista ja mittaamista

Valmis kassi ommeltuna ja painettuna

Tuotesuunnittelupainotteisessa työskentelyssä oppilas pääsee käyttämään luovuuttaan ja toteuttamaan itseään. Oppilas kohtaa myös useita ongelmanratkaisu-tilanteita ja joutuu pohtimaan niihin ratkaisuja. Tuotesuunnittelupainotteinen työskentely opettaa suunnittelemaan omaa työtään tarkemmin ja pohtimaan jo sunnitteluvaiheessa työn tulevaa käyttötarkoitusta. Tehtävänannon on oltava innostava ja se voi sisältää esimerkiksi jonkun ongelman, johon oppilaan on keksittävä ratkaisu suunnittelemalla jokin tuote. Tuotesuunnittelupainotteisen käsityön haasteita on esimerkiksi se, että jotkut oppilaat kokevat tehtävänannon liian haastavaksi/kokevat, etteivät keksi mitään työtä, jonka voisivat toteuttaa. Tuotesuunnittelupainotteinen työskentely ei myöskään aina ole paras mahdollinen, kun halutaan opetella jotakin tiettyä taitoa/tekniikkaa tai silloin opettajan on ainakin rajattava tehtävänanto tarkemmin niin, että vain tietyt tekniikat/materiaalit ovat sallittuja.

Virkkaus ja neulonta

Neulominen ja virkkaaminen kuuluvat psykomotorisiin taitoihin, joita ovat edellä  mainittujen lisäksi myös esimerkiksi vaihteen vaihto autoa ajaessa. Psykomotoriset taidot voidaan edelleen jakaa vielä jäljentämis- ja tuottamistaitoihin. Jäljentämistaidoista verkkoluennolla mainittiin esimerkkinä silmukoiden neulominen ja tuottamistaidoista taas neuleen suunnittelu ja toteutus. 

Taidon oppiminen voidaan jakaa eri osavaiheisiin, joista esittelen nyt yhden tavan (Paul Fittsin kolmivaiheinen taitojen oppimisen malli). Samankaltaisia malleja on useita erilaisia, Romiszovski esimerkiksi jakaa taidon oppimisen viiteen vaiheeseen, mutta tässä siis Fittsin kolmivaiheinen malli:

1. Tiedostamisvaihe, jossa oppija pyrkii luomaan kokonaiskuvan taidosta ja sen osavaiheista.Tyypillistä oppilaan halu päästä kokeilemaan taitoa itse. Tässä vaiheessa demonstrointi on tärkeää, jotta oppilas voi tehdä havaintoja taidosta ja sen vaatimuksista.

2. Harjaantumisvaihe/jäsentymisvaihe: Tässä vaiheessa korostuu motorinen harjoittelu ja toistojen määrä. Tarvitaan treeniä, treeniä ja treeniä! Harjoittelun myötä osavaiheet nivoutuvat toisiinsa muodostaen järkevän kokonaisuuden. Vaiheen kesto vaihtelee hyvinkin paljon taidon vaativuuden ja oppijan mukaan. 

3. Autonominen vaihe, jossa tekemistä ei tarvitse enää miettiä niin keskittyneesti vaan samalla voi tehdä jotain muutakin esim. neuloa ja katsoa samalla televisiota. 

Romiszovskin mallissa yhtenä vaiheena on tiedon soveltaminen, joka edellä kuvatusta Fittsin mallista puuttuu kokonaan.

Hyvä keino motivoida oppilaat opettelemaan neulomista ja virkkausta on verkkoluennollakin mainittu taidonhankkimisprosessi jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Oppilaita voi motivoida, jos heillä on jokin tietty tuote esimerkiksi pipo, jonka he haluavat itselleen. Silloin virkkaus tai neulominen on keino saada itselleen tuo kyseinen tuote ja opettelu on kivempaa, kun on jotain, mitä odottaa. 

Joillekin oppilaille motivaatioksi voi kuitenkin olla parempi nimenomaan taidon oppiminen ihan vain sen takia, että kiinnostuu siitä tai on jo aiemmin kiinnostunut jostakin taidosta ja haluaa itsekin oppia kyseisen taidon. Hyvä esimerkki tästä on se, että joku on nähnyt neulomista ja haluaisi itsekin sitä oppia tai joku on nähnyt kaverin lumilautailevan tai ajavan yksipyöräisellä ja haluaa itsekin oppia saman taidon ilman, että siihen liittyy mitään varsinaista tuotekeskeistä päämäärää. 

Verkkoluennolla tuli esille vielä muutamia muita taidon opettamisen kannalta olennaisia asioita. Niistä itselleni jäi parhaiten mieleen demonstroinnin tärkeys. Demonstroinnin eli näyttävän opetuksen tarkoitus on auttaa oppilasta muodostamaan opetettavasta asiasta sisäinen malli. Demonstroidessa tärkeää on se, että ohjeita antaessa ja töitä demonstroidessa on tärkeää keskittyä olennaiseen ja jättää ekstratiedot myöhemmälle, koska työmuisti on rajallinen ja kykenee käsittelemään vain 4-7 asiaa kerrallaan. 

Muistilista opettajalle demonstraation liittyen:

1. Näytä yleiskuvaus toiminnasta

2. Näytä osavaiheet yksitellen

3. Visuaalinen tuki: Auta oppilasta erottamaan havaittavaksi tarkoitetut asiat esim. oikea työote

4. Sanallista! Nimeä työvaiheet ja käytä vertauksia ja kielikuvia. Toista keskeisiä asioita.

5. Taidon oppiminen vaatii säännöllistä harjoittelua eli yritä kannustaa oppilaita harjoittelemaan taitoa myös kotona.

Oma taidonoppimiskuvaus virkkauksesta:

Kurssin virkkaustehtävän koittaessa taito oli päässyt oikeastaan kokonaan unohduksiin enkä muistanut yhtään, miten virkkaus tapahtuu. Minun piti siis oikeastaan opetella taito kokonaan uudestaan ja siksi voidaan mielestäni puhua taidon oppimisesta. 

Tiedostamisvaiheesta puuttui minulla demonstraatio ja yritinkin oppia virkkaamaan yritä ja erehdy-menetelmällä. Alkuvaihe sisälsi useita epäonnistuneita kokeiluja ja ahaa-elämyksiä. Aloitin virkkauksen ja sain kuulla, että teen väärin, jolloin korjasin toimintaani saamani palautteen perusteella. Korjasin edellisen virheen, mutta teinkin seuraavaksi jotain muuta väärin ja sain taas palautetta. Lopulta työskentely alkoi sujua oikein ja tarpeeksi kauan virkattuani huomasi työskentelyn jo hieman automatisoituvankin. 

Tässä virkkaamani kynäpurkki.
Virkkaukseni kätkee alleen vanhan metallisen säilykepurkin.