Kirjontatyö

Valmistimme kurssin aika ryhmän yhteisen kirjontatyön, jonka nimeksi annoimme "Minä ja me". Jokaisen tuli tehdä teokseen jonkinlainen pieni kirjontatyö, joka sai muuten olla vapaavalintainen, mutta sen oli sisällettävä ainakin yksi karkkipaperi. Omasta työstäni tuli hyvinkin yksinkertainen, mutta kun kaikkien työt yhdistettiin yhteiseksi teokseksi, niin tuli siitä todella upean näköinen ja tässä taas nähdään, että yhteistyö todellakin on voimaa! Suosittelen kaikille lämpimästi yhteisöllistä ja ilmaisupainotteista käsityötä. Se parantaa yhteishenkeä ja siinä saa olla juuri niin luova kuin itse haluaa.

Oman ryhmän opetustuokio

Meidän ryhmä sai opetustuokion aiheeksi kehyskudonnan. Opetustuokiomme päätimme laatia yhdestä kehyskudonnan osa-alueesta eli helmikudonnasta. Tuokion aluksi esittelimme kehyskudontaa ensin vähän yleisemmin ja sen jälkeen paneuduimme tarkemmin nimenomaan helmikudonnan historiaan intiaani-teeman kautta.

Tässä kuvassa on rannekoru, joka oli yksi niistä töistä,
joita opetuskerrallamme oli mahdollista valmistaa.

Tiivistän seuraavaksi opetustuokioon osallistuneilta opiskelijoilta sekä kurssin opettajalta saamaamme palautetta.

+ Tunnin aloitus (Helmikudonnan historia, intiaanit)

+ Selkeät ohjeet

+ Suunnittelman korostaminen ja sitä myötä suunnittelun oppiminen

+ Materiaalit, työvälineet ja menetelmät hyviä ja tarkoituksenmukaisia

+ Opetustuokion aikana saatu tuki ja kannustus

+ Opettajien hyvä tietämys aiheesta

+ Nettisivustojen esittely

+ Hyvä ajankäyttö

+ Yhteinen loppukeskustelu

+ Työnjako ryhmän kesken oli hyvä, kaikki pääsivät ääneen

- Lankojen pituudesta olisi voinut antaa tarkemmat ohjeet

- Muusta kehyskudonnasta ja erilaisista kehyksistä olisi voinut kertoa enemmänkin.

- Dokumenttikameran avulla demoamisen kanssa hieman ongelmia

- Oppilaita olisi voinut aktivoida enemmän mukaan tunnin alkuvaiheessa

- Oppilaiden omaa ongelmanratkaisua olisi voinut olla enemmän

- Pöytäryhmissä olisi voinut keskustella helmikudonnasta

Kokonaisuutena opetustuokiomme onnistui mielestäni hyvin ja myös saamamma palaute oli asiallista ja opettavaista.

Muiden ryhmien opetustuokiot

Solmut ja solmeilu

Tällä kerralla opettelimme tekemään munkinnyöriä ja ystävännauhaa sekä harjoittelimme kravattisolmuja. Kaikki harjoitukset olivat hauskoja ja sopisivat hyvin alakouluun.

Munkinnyöri

Ystävännauha

Punonta

Punontakerralla teimme sanomalehdestä hauskan punotun korin ja lisätyönä kokeilin myös rannekorun tekemistä.

Punottu kori

Rannekorun alku

Pirtanauhakudonta

Tällä kerralla kokeilimme pirtanauhakudontaa. Työ oli hauska, mutta ei sopisi ihan alakoulun alimmille luokille.

Pirtanauhakudontaa voi tehdä joko parin kanssa vastakkain
tai sitten yksin, jolloin työ pitää kiinnittää johonkin,
minun tapauksessani kangaspuihin.

Valmis pirtanauha

Tässä vielä lähikuva työstäni.

Koneompelu

Tehtävänantona meillä oli suunnitella kantaaottava kassi ja itse päätin ottaa osaa Kohtuus vaarassa-liikkeeseen valmistamalla kierrätysmateriaaleista kassin, jonka lahjoitan Kohtuus vaarassa-liikkeen myytäväksi.

Tässä kassini tekninen suunnitelma

Tässä kuva suunnittelemastani ompelujärjestyksestä.

Kankaanpainanta oli mielestäni helppoa ja hauskaa. Kangasta painaessa on järkevää valita painoväriksi joku sellainen väri, joka on tummempi kuin kangas, jolle painanta tehdään. Silloin kangas ei kuulla värin alta läpi. Joskus tottakai tällainen läpikuultavuus saattaa olla toivottukin efekti. Kangasta painaessa on muistettava suojata sekä työpiste että omat vaatteet. Kankaanpainantaa voi hyvin tehdä jo pientenkin oppilaiden kanssa, jolloin kangasta voi painaa vaikkapa perunaan tehdyllä muotilla.

Seuraavaksi kuvia omasta tuotesuunnitteluprojektistani:

Kassin ideointia ja palasten leikkaamista ja mittaamista

Valmis kassi ommeltuna ja painettuna

Tuotesuunnittelupainotteisessa työskentelyssä oppilas pääsee käyttämään luovuuttaan ja toteuttamaan itseään. Oppilas kohtaa myös useita ongelmanratkaisu-tilanteita ja joutuu pohtimaan niihin ratkaisuja. Tuotesuunnittelupainotteinen työskentely opettaa suunnittelemaan omaa työtään tarkemmin ja pohtimaan jo sunnitteluvaiheessa työn tulevaa käyttötarkoitusta. Tehtävänannon on oltava innostava ja se voi sisältää esimerkiksi jonkun ongelman, johon oppilaan on keksittävä ratkaisu suunnittelemalla jokin tuote. Tuotesuunnittelupainotteisen käsityön haasteita on esimerkiksi se, että jotkut oppilaat kokevat tehtävänannon liian haastavaksi/kokevat, etteivät keksi mitään työtä, jonka voisivat toteuttaa. Tuotesuunnittelupainotteinen työskentely ei myöskään aina ole paras mahdollinen, kun halutaan opetella jotakin tiettyä taitoa/tekniikkaa tai silloin opettajan on ainakin rajattava tehtävänanto tarkemmin niin, että vain tietyt tekniikat/materiaalit ovat sallittuja.

Virkkaus ja neulonta

Neulominen ja virkkaaminen kuuluvat psykomotorisiin taitoihin, joita ovat edellä  mainittujen lisäksi myös esimerkiksi vaihteen vaihto autoa ajaessa. Psykomotoriset taidot voidaan edelleen jakaa vielä jäljentämis- ja tuottamistaitoihin. Jäljentämistaidoista verkkoluennolla mainittiin esimerkkinä silmukoiden neulominen ja tuottamistaidoista taas neuleen suunnittelu ja toteutus. 

Taidon oppiminen voidaan jakaa eri osavaiheisiin, joista esittelen nyt yhden tavan (Paul Fittsin kolmivaiheinen taitojen oppimisen malli). Samankaltaisia malleja on useita erilaisia, Romiszovski esimerkiksi jakaa taidon oppimisen viiteen vaiheeseen, mutta tässä siis Fittsin kolmivaiheinen malli:

1. Tiedostamisvaihe, jossa oppija pyrkii luomaan kokonaiskuvan taidosta ja sen osavaiheista.Tyypillistä oppilaan halu päästä kokeilemaan taitoa itse. Tässä vaiheessa demonstrointi on tärkeää, jotta oppilas voi tehdä havaintoja taidosta ja sen vaatimuksista.

2. Harjaantumisvaihe/jäsentymisvaihe: Tässä vaiheessa korostuu motorinen harjoittelu ja toistojen määrä. Tarvitaan treeniä, treeniä ja treeniä! Harjoittelun myötä osavaiheet nivoutuvat toisiinsa muodostaen järkevän kokonaisuuden. Vaiheen kesto vaihtelee hyvinkin paljon taidon vaativuuden ja oppijan mukaan. 

3. Autonominen vaihe, jossa tekemistä ei tarvitse enää miettiä niin keskittyneesti vaan samalla voi tehdä jotain muutakin esim. neuloa ja katsoa samalla televisiota. 

Romiszovskin mallissa yhtenä vaiheena on tiedon soveltaminen, joka edellä kuvatusta Fittsin mallista puuttuu kokonaan.

Hyvä keino motivoida oppilaat opettelemaan neulomista ja virkkausta on verkkoluennollakin mainittu taidonhankkimisprosessi jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Oppilaita voi motivoida, jos heillä on jokin tietty tuote esimerkiksi pipo, jonka he haluavat itselleen. Silloin virkkaus tai neulominen on keino saada itselleen tuo kyseinen tuote ja opettelu on kivempaa, kun on jotain, mitä odottaa. 

Joillekin oppilaille motivaatioksi voi kuitenkin olla parempi nimenomaan taidon oppiminen ihan vain sen takia, että kiinnostuu siitä tai on jo aiemmin kiinnostunut jostakin taidosta ja haluaa itsekin oppia kyseisen taidon. Hyvä esimerkki tästä on se, että joku on nähnyt neulomista ja haluaisi itsekin sitä oppia tai joku on nähnyt kaverin lumilautailevan tai ajavan yksipyöräisellä ja haluaa itsekin oppia saman taidon ilman, että siihen liittyy mitään varsinaista tuotekeskeistä päämäärää. 

Verkkoluennolla tuli esille vielä muutamia muita taidon opettamisen kannalta olennaisia asioita. Niistä itselleni jäi parhaiten mieleen demonstroinnin tärkeys. Demonstroinnin eli näyttävän opetuksen tarkoitus on auttaa oppilasta muodostamaan opetettavasta asiasta sisäinen malli. Demonstroidessa tärkeää on se, että ohjeita antaessa ja töitä demonstroidessa on tärkeää keskittyä olennaiseen ja jättää ekstratiedot myöhemmälle, koska työmuisti on rajallinen ja kykenee käsittelemään vain 4-7 asiaa kerrallaan. 

Muistilista opettajalle demonstraation liittyen:

1. Näytä yleiskuvaus toiminnasta

2. Näytä osavaiheet yksitellen

3. Visuaalinen tuki: Auta oppilasta erottamaan havaittavaksi tarkoitetut asiat esim. oikea työote

4. Sanallista! Nimeä työvaiheet ja käytä vertauksia ja kielikuvia. Toista keskeisiä asioita.

5. Taidon oppiminen vaatii säännöllistä harjoittelua eli yritä kannustaa oppilaita harjoittelemaan taitoa myös kotona.

Oma taidonoppimiskuvaus virkkauksesta:

Kurssin virkkaustehtävän koittaessa taito oli päässyt oikeastaan kokonaan unohduksiin enkä muistanut yhtään, miten virkkaus tapahtuu. Minun piti siis oikeastaan opetella taito kokonaan uudestaan ja siksi voidaan mielestäni puhua taidon oppimisesta. 

Tiedostamisvaiheesta puuttui minulla demonstraatio ja yritinkin oppia virkkaamaan yritä ja erehdy-menetelmällä. Alkuvaihe sisälsi useita epäonnistuneita kokeiluja ja ahaa-elämyksiä. Aloitin virkkauksen ja sain kuulla, että teen väärin, jolloin korjasin toimintaani saamani palautteen perusteella. Korjasin edellisen virheen, mutta teinkin seuraavaksi jotain muuta väärin ja sain taas palautetta. Lopulta työskentely alkoi sujua oikein ja tarpeeksi kauan virkattuani huomasi työskentelyn jo hieman automatisoituvankin. 

Tässä virkkaamani kynäpurkki.
Virkkaukseni kätkee alleen vanhan metallisen säilykepurkin.

Käsinompelu

Käsinuken vartalon valmistus aloitettiin piirtämällä paperille kaavat omaa kättä apuna käyttäen. Kaava kiinnitettiin kaksinkerroin taitellu huopalevylle (jokainen huovutti edellisellä kerralla itselleen huopalevyn vartaloa varten) nuppineulojen avulla. Tämän jälkeen piirrettiin ompeluvarat (n. 1cm) kaavan ympärille. Itse havaitsin, että valkoinen kangasliitu ei näy kovin hyvin harmaalla huovalla, mutta kokeilin myöhemmin sinistä kangasliitua ja se näkyi paremmin. Oppilaiden kanssa kannattaa siis valita sellainen liitu, joka näkyy hyvin kankaalla. Ompeluvarojen piirtämisen jälkeen leikattiin viivoja pitkin, jolloin saatiin huovasta vartalokappaleet.

Seuraava vaihe olisikin ommella saadut kappaleet kiinni toisiinsa. Ompelemiseen sai käyttää etupistoja tai pykäpistoja ja itse valitsin pykäpistot, koska ne eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja.

Kun vartalokappaleet oli ommeltu kiinni toisiinsa, niin oli vuorossa pään kiinnittäminen vartaloon.

Kun pää oli kiinnitetty, niin vuorossa oli enää työn koristelu itse haluamallaan tavalla. Minun tapauksessani viimeistely tarkoitti hännän ompelemista ja kiinnittämistä, sekä ruskeiden yksityiskohtien lisäämistä Killen käpäliin ja häntään.

Kille on valmis!

 Käsinukke toteutettiin kurssilla mallipainotteisella työtavalla. Mallipainotteisessa työtavassa meille oli annettu valmiiksi materiaali (villa) ja tekniikka (huovutus), jota tuli käyttää sekä työn aihe eli apuope-käsinukke. Huovutus tekniikkana ja villa materiaalina tuli kaikille varmasti tutuksi työtä tehdessä. Jos haluaa kaikkien oppilaiden perehtyvän johonkin tiettyyn tekniikkaan tai tiettyyn materiaaliin, niin mallipainotteinen työtapa on hyvä valinta. 

Suunnitteluvaiheessa monet asiat on annettu valmiina ja oppilaan päätettäväksi jääkin lähinnä, minkä hahmon hän haluaa valmistaa ja minkä värisestä huovasta. Myös työn yksityiskohtiin oppilaalla on mahdollisuus vaikuttaa itse. Työn ohje oli selkeä ja eri vaiheet oli helppo toteuttaa ohjetta seuraamalla. En muuttaisi ohjetta mitenkään.

Mallipainotteinen työskentely voi olla mieluisaa sellaisille oppilaille, joille on vaikeaa päästä alkuun työskentelyssä tai keksiä, mitä haluaisi tehdä. Kun työn aihe, tekniikka ja materiaali on annettu valmina, on ehkä helpompi ryhtyä töihin.

Märkähuovutus

Aluksi muutamia kysymyksiä ja vastauksia huovutuksen perusperiaatteista:

1. Eri villat huopuvat eri tavoin. Mistä se johtuu?

Villakuitujen huopuminen perustuu niiden suomumaiseen rakenteeseen. Tämä suomumaisuus puuttuu esimerkiksi puuvillakuiduilta ja sen takia puuvilla ei sovi huovutukseen.

2. Mikä merkitys vedellä on huovutuksessa?

Vesi saa villakuitujen suomut aukeamaan, jolloin ne voivat takertua toisiinsa.

3. Mikä merkitys saippualla on?

Saippua mahdollistaa käsien paremman liikkumisen huovutettavalla pinnalla.

4. Mikä merkitys veden lämmöllä on?

Lämpö tehostaa huopumisprosessia.

5. Veden, saippuan ja lämmön lisäksi tarvitaan mekaanista muokkausta niin, että kuidut takertuvat toisiinsa. Millaisilla apukeinoilla/apuvälineillä voit tehostaa muokkausta?

Huovutusalustan kannattaa olla epätasainen. Tähän sopii hyvin esimerkiksi vanha matto auton jalkatilasta tai pala kuplamuovia. Tehostimme huopumisprosessia myös käyttämällä vanhaa verhoa apuna. Verho oli huovutusvaiheen aikana huovan ja käsieni välissä. Huovutusta voi tehostaa myös erilaisilla putken palasilla, joita käytetään kaulimen tapaan tehostamaan kuitujen takertumista toisiinsa.

Nyt kun huovutuksen idea on selvillä, niin voin esitellä vielä huovutuksen vaiheet ja lopuksi voit seurata Killen vartalon huovutusprosessia vaihe vaiheelta.

Huovutuksen vaiheet:

1. Villojen asettelu

2. Huovuttaminen

3. Vanuttaminen

4. Huuhtelu

5. Muotoilu ja sileyttäminen

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla yksittäinen ohut kerros villaa. Oikealla olen asetellut näitä ohuita kerroksia limittäin huovutusastiaani. Ensimmäinen vaihe siis suoritettu.

Nyt villat on asetettu kerroksittain tasaisesti ja huovutus voi alkaa! Tässä vaiheessa Killen oli aika siirtyä kuivempaan paikkaan odottelemaan vartalonsa valmistumista. Märkähuovutus on nimensä mukaisesti aika kosteaa puuhaa ja kissathan eivät tunnetusti pidä vedestä.

Vaihe 2 meneillään. Tässä olen aloittanut huovuttamisen. Alussa huopa vain kastellaan kauttaaltaan lämpimällä vedellä. Villa imee vettä yllättävän paljon ennen kuin alkaa tuntua märältä. Kuvassa näkyy huovutusprosessia tehostava kankaan pala.

Tässä kuvassa on meneillään vanuttamisvaihe, jossa työtä saa käsitellä jo kunnon ottein ja vaivata sitä kuin pullataikinaa tai vaikka puristella käsien välissä.

Tässä huopa on jo huuhdeltu. Huuhtelussa voi käyttää vuoron perään kuumaa ja kylmää vettä (tällöin työ kutistuu vielä jonkin verran) tai kädenlämpöistä vettä, jos ei halua työn enää pienentyvän. Työtä voi huuhtelun jälkeen muotoilla/venyttää käsin jonkin verran. Halutessaan huopalevy on mahdollista myös silittää silitysraudalla.

Lähikuva lopputuloksesta: ihan huovaltahan se näyttää!

Kille-kissan syntymä

Valmistimme apuopekäsinuket mallipainotteisen käsityön toimintamallin mukaan. Aihe ja tekniikka annettiin valmiina: meidän piti valmistaa luokkaan apuopeksi soveltuva käsinukke huovuttamalla pää neulahuovutuksella ja tekemällä vartalo märkähuovuttamalla. Hahmon ja sen roolin luokassa sai päättää itse.

Suunnitelma paperilla ja kuvaus apuopen roolista luokassa.

Tästä lähdettiin liikkeelle: pala vaahtomuovia.

Vaahtomuovista lähdettiin muotoilemaan haluamansa hahmon pään muotoa. Itse päädyin siis kissaan.

Muoto oli yllättävän vaikea saada kissamaiseksi ja välillä tuntui, että työni muistuttaa enemmän possua kuin kissaa.

Kun pään muoto oli valmis haettiin  kasa sopivan väristä villaa.

Sitten vaan huovutusneula käteen ja tikuttamaan villaa kiinni vaahtomuoviin.

 Kun koko pää on kauttaaltaan huovutettu, huovutetaan irrallisen alustan päällä kaikki irtonaiset osat kuten korvat ja nenä. Tämän jälkeen irto-osat kiinnitetään hahmon päähän neulalla huovuttamalla.

Tässä Kille on saanut korvat ja nenän.

Tässä paikalleen ovat löytäneet jo silmät ja osa viiksistä. Viikset laitoin paikalleen ihan vain pujottamalla neulan koko kuono-osan läpi ja jättämällä roikkuvat langat viiksiksi.

Tässä kuvassa Killen pää on valmis. Kuvassa näkyy hyvin myös ruskeat raidat, joita tein Killen poskiin kolme molemmille puolille.

Viimeisenä vielä kuva, jossa näkyy Killen mairea hymy.

Killen tarina jatkuu myöhemmin, seuraavalla kerralla kissa saa vartalon!

Matka alkaa: vierailu taidemuseolle

Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa biologian ja maantieteen opettajaksi ja sivuaineena opiskelen myös luokanopettajaksi. Tämä blogi toimii luokanopeopintoihin kuuluvan tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka- kurssin oppimispäiväkirjanani/portfoliona ja seuraa matkaani kurssin alusta loppuun asti. Blogiin kirjoitan saamiamme reflektointitehtäviä ja pohdiskelen omaa oppimistani ja kehitystäni kurssin aikana.

Kurssi aloitettiin ilmaisupainotteisella toimintamallilla ja vierailimme Joensuun taidemuseolla. En päässyt vierailulle oman ryhmäni kanssa, vaan olin korvaamassa harjoituskertaa toisessa ryhmässä. Yleensä ryhmävaihdokset ovat kurjia, mutta tällä kertaa kävi tuuri, sillä ainoastaa yksi ryhmä sai museossa opastetun kierroksen ja se sattui olemaan juuri se ryhmä, jossa minä olin vierailevana tähtenä. En ole mikää suuri museoiden tai taiteen ystävä, mutta tektsiilitaiteen näyttely, jota olimme katsomassa yllätti positiivisesti. Näyttelystä sai huomattavasti enemmän irti oppaan kanssa, koska hän kertoi joka teoksesta jotakin esimerkiksi työn tekotavasta tai taiteilijasta. En ole aiemmin edes ajatellut, että tekstiilitaidettakin on olemassa! Käsitöitä ehkä kuitenkin tehdään yleensä enemmän tarpeeseen kuin näytille laitettavaksi. Kokemus olikin avartava ja laajensi käsitystäni tekstiilityöstä oppiaineena. Tässä hieman kuvamaistiaisia töistä, jotka minua puhuttelivat näyttelyssä eniten:

Pudotuspeli

Tässä työssä on käytetty materiaalina taiteilijan vanhoja lakanoita.

Nämä villasukat on tehty pronssista, mutta muottina on käytetty ihan oikeita villasukkia, jotka tosin valmistusprosessissa ovat tuhoutuneet kokonaan.

Tämän työn valmistukseen on käytetty nahkaa.

Yksi vaikuttavimmista töistä koko näyttelyssä. Työssä on kuvattuna Suomen uhanalaisia kasvilajeja. Itse ihastuin tässä työssä aihepiirin lisäksi valon ja varjon leikittelyyn.

Tämän työn aiheena on slummi ja materiaali tähän työhän onkin kerätty slummeista eri puolilta maailmaa. Valot hökkeleiden sisällä symboloivat sitä, että kaiken kurjuuden keskelläkin on aina olemassa toivo paremmasta.

Saimme museovierailun päätteeksi myös ryhmän yhteisen tehtävän. Ideana on valmistaa yhteisöllinen käsityö ja menetelmänä on kirjonta. Työtä valmistetaan koko kurssin ajan. Mielestäni ilmaisupainotteista ja yhteisöllistä käsityötä tulisi sisältyä tekstiilityön opetukseen jokaisella luokka-asteella. Luokan yhteiset projektit ja vierailut nostattavat yhteishenkeä. Itselleni tuli mieleen, että luokan kanssa voisi järjestää myös oman tekstiilityön näyttelyn oppilaiden tekemistä töistä ja kutsua vieraiksi esimerkiksi vanhempia ja isovanhempia. Yhteisöllisessa toimintamallissa haasteena on oppilaiden erilaiset tiedot ja taidot eikä yhteisöllinen toimintamalli aina välttämättä tarjoa parasta mahdollisuutta eriyttämiseen. Tähänkin voi kuitenkin vaikuttaa työn aihetta valitessa. Meidän ryhmän yhteisöllisessä käsityössämme jokainen esimerkiksi valmistaa kirjontatyön osasen omien kykyjensä mukaan. Taitavammat voivat tehdä vähän haastavamman työn ja toisaalta ne, joilla taitoa ei ole yhtä paljon voivat tehdä hepomman työn.